Anssi Kela is a popural finnish musician and a singer-songwriter. His first solo album Nummela (2001) was immediately a huge hit. His lyrics are always honest, outspoken and rough. He often writes about his personal life.

Please let me know if there's any mistakes, my english is not perfect.


Nämä kadut kaupungin
Huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin

These streets of the city
Villas and gardens
I'm walking the dog and the best years come to my mind
We dragged bikes from that ditch then
After betting where madness was weighted again

Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan

We shared the girls with friends at school
They screamed when we chased them at the playtime
And when dad's band performed I took everyone to watch it
When I listened to it I felt burning -- I had to get to play

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside me

Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen

I was twelve years old when we moved to the country
And a year older I watched my dad getting buried
Mom was left with four children, new house with depts
But somehow she survived -- life started again

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa

Then we conquered this park with friends
Our moped ran two hundred, we walked on the railings of that bridge
And we knew how to turn off all the lights of the village
I started to write songs, they dealed with death


Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside me

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa

I found the woman of my life and we moved together
I was twentyfive when I said: "Please, let's get married"
Now we have a single-family house, my wife teaches for living
I sleep the days and stay up the nights -- these songs has to be written

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...

Sometimes we climb up the ridge with my dog when it's late
And watch the sleeping Nummela from there
And I think everythings alright
I think I belong here...

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin

I have to walk like this
I have to walk like this
When something wakes up inside me

свернуть