Kristilliset käsitteet -sarjan aiheena ovat tällä kertaa sanat hurskas ja vanhurskas. Niitä ei juuri käytetä arkikielessä – korkeintaan puhutaan hurskastelusta. Varsinkin vanhurskaus on kuitenkin kristillisessä kielenkäytössä hyvin keskeinen käsite. Siihen ei voi olla törmäämättä Raamattua tutkiessa.

Suomen kielessä sanat hurskas ja vanhurskas ovat lähellä toisiaan. Monessa muussa kielessä asia ei ole näin, ei myöskään Raamatun alkukielissä. Englanniksi esimerkiksi vanhurskas on just, righteous tai ehkä justified, kun taas hurskas on pious – ja usein heprean sana, jotka suomeksi on perinteisesti käännetty ”hurskas”, on englanniksi käännetty sanalla ”saint”. Saksaksi vanhurskas on ”rechtfertig” ja hurskas ”fromm”. Sana vanhurskas esiintyy jo Mikael Agricolan raamatunkäännöksessä. On esitetty, että sanan alkuosa van olisi alun perin ääntynyt pitkänä vaan ja tullut sanasta vaka, joka merkitsi uskonnollisesti puhdasta henkilöä; Kalevalasta on tuttu säe ”vaka vanha Väinämöinen”.

Mutta miten sanoja vanhurskas ja hurskas sitten käytetään Raamatussa? Mitä eroa niillä on?

Vanhurskas voi joskus kuvata ihmisen elämää, joskus taas ihmistä itseään suhteessa Jumalaan. Luterilaiset käyttävät sanaa yleensä jälkimmäisessä merkityksessä. Tässä merkityksessä vanhurskas on sellainen, jonka Jumala on julistanut vanhurskaaksi: ihminen, jolle synnit on annettu anteeksi. Paavali samaistaa nämä asiat kirjeessään roomalaisille: ”Room. 4:5–7”. Jumala siis julistaa vanhurskaaksi jumalattoman, sellaisen, joka ei omasta puolestaan ole syytön Jumalan edessä.

Suomen sanasta vanhurskas näitä merkityksiä ei oikein voi päätellä. Mutta esimerkiksi saksan kielen ”rechtfertig” ja ruotsin ”rättfärdig”, jotka voisi kirjaimellisesti kääntää ”oikeuteen valmis”, sopivat hyvin yhteen tämän raamatullisen merkityksen kanssa. Oikeudellisessa kielenkäytössä vanhurskas on Raamatussa sama kuin syytön, siis sellainen, jota ei tuomita oikeudessa tai joka saa vapauttavan tuomion.

Raamattu puhuu vanhurskaudesta myös Jumalan ominaisuutena. Kielitoimiston sanakirjan määritelmä on hyvä: Jumalasta puhuttaessa vanhurskas tarkoittaa: ehdottoman oikeamielinen, pyhyydessään täydellinen. Jumalan vanhurskaus ilmenee hänen teoissaan ja sanoissaan, ja niinpä Jumalan tekoja ja käskyjäkin sanotaan Raamatussa vanhurskaiksi.

Vanhurskaus voi kuvata myös ihmisen elämää tai toimintatapaa. Silloin se merkitsee Jumalalle kelpaavaa, oikeamielistä elämää ja tekoja. Tässä kohtaa käsitteet vanhurskaus ja hurskaus menevät osin päällekkäin.

”Hurskas” kuvaa pääasiassa sitä, millainen ihminen on. Jumalan tahtoa noudattava ihminen on hurskas. Sana hurskas sisältää sellaisia asioita kuin Jumalan mielen mukaisuus, jumalisuus, jumalanpelko, pyhyys, oikeamielisyys, ”oikeellisuus” ja nuhteettomuus.

Uskovia nimitetään VT:ssa usein sanalla chaasiid. Vuoden 1933 käännös kääntää tämän sanalla hurskas, kun taas meidän uusi raamatunkäännöksemme useammin sanalla pyhä. Silloin sana merkitsee Jumalan omaa, häneen uskovaa.

Tässä merkityksessä Raamattu puhuu paljon siitä millaisia hurskaat ovat ja mitä he tekevät. Hurskaat rakastavat Herraa. He ylistävät ja kiittävät Jumalaa hänen hyvistä teoistaan ja suuruudestaan. Herra varjelee hurskaita. Hurskaat myös hallitsevat, mistä puhuu esimerkiksi Ps. 149. Yhteydessä Jumalaan he ovat osallisia Jumalan hallintavallasta, joka toteutuu nyt kuitenkin vasta hengellisessä mielessä.

Vanhurskaus ja hurskaus ovat siis osittain päällekkäisiä käsitteitä. Kumpikin voi kuvata Jumalan mielen mukaista ihmistä. Mutta vanhurskaus voi tarkoittaa myös syyttömäksi julistamista ja syntien anteeksi saamista Kristuksen tähden, kun siitä puhutaan ihmisen ja Jumalan välisen suhteen merkityksessä. Tässä merkityksessä voidaan sanoa, että vanhurskaus tulee ensin ja hurskaus seuraa sitten Hengen hedelminä. Eikä se ole pelkkää hurskastelua, vaan sydämestä nousevaa kiitollisuutta, hartautta ja hyviä tekoja.

свернуть