1.
Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan,
on nimes suuri, pyhä, kallis aivan,
ja armosi on vakaa, määrätön,
taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön.

2.
Myös minulle on armosi näin suuri,
sinua, Herra, kiitän siitä juuri.
Loit minut kuvaksesi, Herrani,
vahvista kaikkeen hyvään lastasi, lastasi.

3.
Isäni, aina armostasi aivan
pois minut autoit alta vaaran, vaivan.
Kätesi antoi turvan väkevän,
suojele vielä halki elämän, elämän.

8.
Luo minuun lujaa mieltä, rohkeutta
julistamaan taas armon avaruutta
ja valtaa, kunniaasi korkeaa.
Se yli taivaittenkin kohoaa, kohoaa.

9.
Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla,
sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.


Laurentius Paulinus Gothus 1633. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Julius Krohn 1880, komitea 1937.

свернуть