Kun taas mieleen salaa,
tuo sun kuvas palaa,
niin se toiveen valaa:
sun minä kerran saan.

Joka yö jälleen unessa rinnallain,
nään sun kulkevan armahain.
Ja sulle lyö,
sydän rinnassain kiiheään,
kun taas sun luonani nään.

Mutta vain,
unta kaunista onni lie;
sen ei luokseni johda tie.
Oi armahain,
koskaan omaksein en sua saa,
se haave on unelmaa.

свернуть