Outoja juttuja [Tanssivideo]

Musiikin sävellys, sanoitus ja toteutus Sami Varvikko
Koreografia Nina Varvikko
Kuvaus ja editointi Eemeli Nättinen

Lapset tanssimaan -videomateriaalit on toteutettu Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston avustuksella syksyn 2017 aikana. Ne on tarkoitettu ilmaiseksi materiaaliksi lisäämään tanssiliikuntaa kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa.
1) Laita musiikki soimaan ja tanssi musiikin mukana
2) Tanssi lasten mukana.
3) Opettele tanssi askel askeleelta.

OUTOJA JUTTUJA

Kuljin, kerran,
kuljin metsässä aivan omin päin.
Silloin, kerran,
silloin uskotko oudon jutun näin.

Mä polulla kuljin, tuli karhu vastaan.
Se aivasti ja taivas tipahti.
”Voi, voi”, se karjui, ”kun nuha piinaa.
Pian nenäliinaa!”

No sitten tuli orava ja otso kysyi:
”Hei lähteeks susta karvoja?”
”No ei”, sano kurre, ”Mä oon siisti”
ja silloin kurren häntään karhu oitis nenän niisti.
Se oli tuhma karhu se.

Kuljin, kerran,
kuljin metsässä aivan omin päin.
Silloin, kerran,
silloin uskotko oudon jutun näin.

Ohi lensi korvat pyörien
lentohärveli hämmentävä,
pupukopteri, jänis lentävä.
Se kierteli, se kaarteli ja lauleli.

Jänis ketun näki,
sitä pommitti papanalla.
Jo oli jalkoja repolaisen mahan alla,
kun se vinkaisi ja pakoon pinkaisi
yli järven.
Tää menee yli järjen.

Kuljin, kerran,
kuljin metsässä aivan omin päin.
Silloin, kerran,
silloin uskotko oudon jutun näin.

Oli ilta saapunut
ja Mörön kaapu, nuttu likainen
pesuun joutunut.
Pyykkipadassaan nuttua keitteli
ja riimejä heitteli.

Otti pyykkilaudan,
vaan hankasi kaapua liian kauan.
Tuli takamukseen reikä,
sano Mörkö: ”Eikä,
miten meikä nyt ketään pelottelee,
kun nutun reiästä peppu vilahtelee?”

Kuljin, kerran,
kuljin metsässä aivan omin päin.
Silloin, kerran,
silloin uskotko oudon jutun näin.

Aukiolla oli Metsän Sirkus
ja sen johtaja, Puhuva Kuusi huusi:
”On vuoro hirvijonglöörin”
ja siihen perään veti jänis fanfaarin.

Sitten yleisö kohahti,
kun esiin astahti
Kasvissyöjätiikeri Intiasta.
Oli kesyttäjän kädessä saunavasta.
Tuumi tiikeri: ”Se vasta käy iltapalasta.”

Kuljin, kerran,
kuljin metsässä aivan omin päin.
Silloin, kerran,
silloin uskotko oudon jutun näin.


Piirileikki hervoton jo sitten alkoi.

Koko jäniskunta pyöri niinkuin häkkyrä.

Niin pyöri mörkö, orava ja kaikki muutkin.

En ollut uskoa mä silmiäin.


Tarhapöllötkin jo innoissansa puusta tippuivat.

Vaan hiiret pienimmät jo nukkuivat.

Sitten Tapio, metsän valtias,

sanoi: ”Eiköhän jo mennä nukkumaan.”

Ja sitten ne kaikki lähti nukkumaan.

Mä kotiin kiiruhdan myös, jo äiti odottaa.

свернуть