Mercedes Bentso
Joka ikinen yö
_________________________________________
Hyvästit
Lyrics:
Sinä olet minun lapsuuteni kirja/
Jonka kansissa tuoksuu autiotalo/
Sinä olet kitara, joka soi hiljaa/
Joka tanssimaan kutsuu auringonvaloon/
Kun mä olin pieni, mun äitini kerto/
hänellä olleen lapsena mekko/
Vaaleenpunavalkoinen, mummoni ompeli sen/
Ja teki sillä toisen pikkutytön onnelliseks/
Se tyttö tuli leipää pyytämään/
Ilman yhtäkään vaatetta yllänsä/
Kun kuulin sen tytön saaneen mekon sen/
Mä ymmärsin merkityksen hyvien tekojen/
Vaikka siitä pikkutytöstä sä kasvoitkin/
Hän antoi sulle sun ensimmäiset kasvosi/
Matkan varrella oot saanut niitä tuhansii/
Ja aina joku tuo mun mieleeni sun kuvasi/
Gipsy Kingsin Un Amor tai Lancomen/
Magnifique ja Sylvester Stallone/
Hugo Bossin klassinen ja kauluspaita valkonen/
El amor de todos mis amores/
Sinä olet minun lapsuuteni kirja/
Jonka kansissa tuoksuu autiotalo/
Sinä olet kitara, joka soi hiljaa/
Joka tanssimaan kutsuu auringonvaloon/
Omille lapsilleni voin joskus kertoo/
Minullakin olleen nuorena mekko/
En tiedä, kuka ompeli sen/
Mutta hän ei tehnyt minua onnelliseks/
Olit vain 12 kiloa mun lanteillani/
Mutta paljon suurempi taakka mun harteillani/
Minä tunsin sinussa painon/
Vuosisatojen sorron ja vainon/
Sun silmissä on niiden satojen vuosien/
Pimeimmät yöt, ne uinuu takana sun luomien/
Sun silmäsi ovat, niinkuin oli hameeni/
Murheellista ja mustaa samettii/
Sinä olet tupakansavu autossa/
Jossa on liikaa väkeä ja jossa soi tauotta/
Laulu, nauru ja vanha iskelmä/
Se joka tänä päivänä saa itkemään/
Sinä olet minun nuoruuteni ilta/
Rinnassa polttava seikkailun palo/
Sinä olet kyynelteni loppumaton virta/
Suru, joka sydämeeni rakentaa padon/
Minä kuulin sinusta jo, kun olin lapsi/
Ja olen etsinyt sua siitä asti/
Aina joskus luulen, että sut löydän/
Jos vahingossa laivalla istut samaan pöytään/
Silloin haluaisin sanoa, et tiedän kuka olet/
Ja tunnistan sut, vaik sul on ollu kasvot monet/
Kun oon avaamassa suun, mä oon jo yksin/
Kun oot hävinnyt mun muistoihin, tai sun hyttiin/
Olen opetellut elämään ilman sinua/
Mut aina joskus isket mun rintaan kipuna/
Joskus ikävöin niin paljon, etten saa happee/
Koska mikään ilman sua ei vaan oo tarpeeks/
Sinä olet hyvästit katkeransuloiset/
Kaipuun pisarat, jotka hiljaa putoilee/
Mutta niinkuin oli aika pitää susta kiinni/
Nyt on tullut aika päästää susta irti/
Sinä olet minun lapsuuteni kirja/
Jonka kansissa tuoksuu autiotalo/
Sinä olet kitara, joka soi hiljaa/
Joka tanssimaan kutsuu auringonvaloon/
Sinä olet minun nuoruuteni ilta/
Rinnassa polttava seikkailun palo/
Sinä olet kyynelteni loppumaton virta/
Suru, joka sydämeeni rakentaa padon/
